Hölköttely jatkuu

Parin viikon nuhan jälkeen pääsen pian lenkkeilemään,  jota toiset kutsuvat juoksuksi ja minä kutsun hölköttelyksi vauhdin jäädessä erittäin rauhalliseksi. Asenteeni on ylipäänsä se, että pyrin tuntemaan kaikki vauhdit löysiksi. Psyyke siirtyy lopulta osaksi kehon toimintaa.

Nuhan jälkeen varmasti monta päivää pääasiana on kuunnella kehoa ja ilman itselleen asetettuja vaatimuksia vain aloittaa uudelleen liikkuminen hölkötellen.

Tänään lauantaina en hölköttele  koskapa jalat tulivat yllättävän väsyneiksi torstaina junioreiden treeneissä,  joissa näytin vain mallia askelkyykyssä, moniloikissa sekä aitajuoksussa. Ilman virusta tuskin lihakset olisivat kipeytyneet. Liikunnan etuna on tunnistaa alkavat sairaudet erityisen herkästi.   Uhkana on torjua kehon viestit ja uhmakkaasti toimia pelkän suunnitelman mukaan

Sunnuntaina luultavasti hölköttelen noin 6 kilometriä,   jos olo vahvistuu suotuisasti. Luultavasti hölköttelen maltilla noin kilometrin jaksoissa ja aina tämän jälkeen hiukan venyttelen ja niistän nenää.

Hölköttelyssä kilometrivauhti on hiukan alle 4 minuutin, mikä on minulle terveenä erittäin löysää. Jollekin toiselle vauhti voi tuntua reippaalta.   Se vastaa 3000 metrin cooper-testin vauhtia. Keskiviikkona hölköttelin 6 km samalla periaatteella.

Lauantaina teen hiukan lihasten venyttelyä kiireettömästi kotioloissa ja lähden perheen kanssa pianokonserttiin. Ei sen ihmeellisempää kuntoliikuntaa tarvitse toipilaana!

Kesällä yritän siirtyä veteraaniurheilijan harjoitteluun. Se on laadullisesti aivan eri tasolla. Varmasti jo maaliskuussa ennätän takaisin kahteen ja kolmeen treenikertaan päivässä. Silloin täytyy olla kuitenkin täysin terve.