Hölköttely jatkuu
Parin viikon nuhan jälkeen pääsen pian lenkkeilemään, jota toiset kutsuvat juoksuksi ja minä kutsun hölköttelyksi vauhdin jäädessä erittäin rauhalliseksi. Asenteeni on ylipäänsä se, että pyrin tuntemaan kaikki vauhdit löysiksi. Psyyke siirtyy lopulta osaksi kehon toimintaa. Nuhan jälkeen varmasti monta päivää pääasiana on kuunnella kehoa ja ilman itselleen asetettuja vaatimuksia vain aloittaa uudelleen liikkuminen hölkötellen. Tänään lauantaina en hölköttele koskapa jalat tulivat yllättävän väsyneiksi torstaina junioreiden treeneissä, joissa näytin vain mallia askelkyykyssä, moniloikissa sekä aitajuoksussa. Ilman virusta tuskin lihakset olisivat kipeytyneet. Liikunnan etuna on tunnistaa alkavat sairaudet erityisen herkästi. Uhkana on torjua kehon viestit ja uhmakkaasti toimia pelkän suunnitelman mukaan Sunnuntaina luultavasti hölköttelen noin 6 kilometriä, jos olo vahvistuu suotuisasti. Luultavasti hölköttelen maltilla noin kilometrin jaksoissa ja aina tämän jälkeen hiukan